Soitin on aina jossain tilassa ja sillä tilalla on oma akustiikkansa.

Tila-akustiikka tarkoittaa sitä, miten ääniaallot heijastelevat seinistä ja saapuvat soittajan sekä kuuntelijan korvaan. Sähköisiin ääniin joudutaan lisäämään keinotekoista kaikua, jotta ääni kuulostaisi luontevalta.

Kovat seinät luovat pitkää kaiunta-aikaa, koska kovasta materiaalista on ääniaallon helppo heijastua. Pehmeät seinämateriaalit taas vaimentavat ääniä (varsinkin korkeampia).

Koska musiikkiesityksessä ääniaaltoja tuotetaan koko ajan ja ne heijastelevat ja risteilevät tilassa, voidaankin sanoa, että musiikki ympäröi meidät.

Aistimme ja tunnemme äänet myös kehollamme. Rintakehämme resonoi (myötävärähtelee) n. 80 - 120 Hz alueella ja siksi bassorummun tai basson äänet "tuntuvat mahassa". Myös ihomme aistii ilmanpaineen värähtelyt. Tästä seuraa kuulokekuuntelun vaara: konsertissa kuultu teos on kuulon, näön sekä koko kehon ja ihon aistimus, mutta kuulokkeilla kuunneltaessa koko keho- ja näköaisti jää puuttumaan. Monet yrittävät kompensoida puuttuvaa "fiilistä" nostamalla äänen voimakkuutta kuulokkeissaan.
Tsot, tsot. Ei ollenkaan hyvä juttu, ellei halua vaurioittaa kuuloaan.

Ääntä voidaan myös johtaa kehoon. Olav Skille, Petri Lehikoinen ja Otto Romanowski suunnittelivat ja rakensivat VibroAcoustic-tuolin. Siihen on sijoitettu useita kaiuttimia ja niistä soitettiin Otto Romanowskin musiikkia, johon on miksattu määrättyjä matalia taajuuksia. Idea on, että ihmisen sisäelimillä on eri resonanssitaajuudet ja tuottamalla näitä taajuuksia voitiin täsmähieroa haluttuja sisäelimiä. Tuolia käytettiinkin mm. urheilusuorituksesta palautumiseen (ja käytetään Amerikassa edelleen). Tämä tuoli oli myös aikoinaan Pitäjänmäellä MuKan tiloissa ja tulokset olivat innostavia.

Ulkotiloissa, missä ei ole lähellä ääntä heijastavia ja siten sitä voimistavia pintoja, pitää musiikkia soittaa kovaa, jotta se kuuluisi ja sävelkulkujen pitää olla nopeita, ettei äänen kesto ei lopu liian nopeasti. Usein kansansoittimet ovat soinniltaan rikkaita (esim. krummhorn) ja kovaäänisiä (esim. säkkipilli) ja myös niiden melodiat ovat nopeita.
Kaikuisassa sisätilassa, esimerkiksi katedraalissa, ääni saa tukea kovista seinistä. Tempokaan ei voi olla kovin nopea, koska kaiku puurouttaa sävelet. Kirkkomusiikki, ainakin alkuaikoinaan, oli selkeäsointista ja hidasta. Gregoriaanisien laulujen tempot lienevät tilasta riippuvaisia: kun kaiku muodostaa laulettavan melodian kanssa konsonansseja, tempo lienee sopiva.

Myöskään ei hämmästytä, että kaanon oli ensimmäinen kontrapunktin muoto. Siinähän laulajaa jäljittelee tilan kaiku. Yksi laulaja muuttuu kaksiääniseksi, kaksi neliääniseksi jne. Varmaankin kontrapunktin ensimmäiset askeleet otettiin juuri itsensä kanssa kaikuisassa tilassa laulamalla ja huomioimalla, mitkä sävelparit kuulostivat mukavilta.

Tässä teoksessa on ensin äänitetty pelkkä puhe huoneessa. SItten tuo äänite toistetaan uudelleen huoneeseen ja äänitetään taas. Jonka jälkeen uusi äänite toistetaan huoneeseen ja äänitetään. Näin tehdään monta kertaa peräkkäin, jolloin huoneen oma resonanssi alkaa korostua ja peittää vähitellen puheen. Tässä ikäänkuin soitetaan huonetta...

Perinteinen ei-elektroninen soitin voidaan määritellä seuraavasti: epälineaarinen dynaaminen systeemi, jossa on takaisinkytkentää.

Selityksiä:

• epälineaarinen = soitin ei vastaa herätteeseen tasaisesti (mm. cornon kiksit, äänirekisterien epätasaisuudet)
• dynaaminen = soitin on eri vireessä ja tilassa eri aikoina (kosteus, lämpötila, kielten kireys jne.)
• systeemi = kokonaisuus, järjestelmä
• takaisinkytkentä = soiva ääni vaikuttaa värähtelyllään myös takaisinpäin (esim. kitaran kieli vaikuttaa tallan kautta itseensä ja muihin kieliin)

Tästä kompleksisuudesta johtuu, että perinteiset soittimet kuulostavat "eläviltä". Ovathan niiden tuottamat sävelet joka kerta hieman erilaisia ja muuttuvat hieman koko ajan sävelen soidessa.

Faktoja:
1. Soitin on aina jossain tilassa eli kuulijan musiikkihavaintoon sisältyy myös tila.
2. Tila kertoo paikasta, jossa kuunnellaan (ulkona tai sisällä sekä missä siellä).
3. Tilan kaiunta vaikuttaa musiikin esittämisnopeuteen (esim. ulkona nopeaa ja kivikirkossa hitaampaa).
4. Tilan aistimiseen kuuluu olennaisesti kahden korvan suuntakuulo (eli mistäpäin ääni tulee).