Hyvin moni efekti perustuu äänisignaalin hyvin pieneen viivästämiseen sekä viivästetyn signaalin takaisinkytkentään.
Tunnetuimmat näistä ovat vaiheistin (phaser) sekä flangeri.

Kaiku kertoo tilasta, jossa soitetaan tai kuunnellaan. Monasti äänitykset tehdään mahdollisimman kaiuttomassa tilassa, jotta tallennettava ääni saadaan optimaalisesti talteen. Näinollen kaikki ääniraidat ovat kaiuttomia ja loppumiksaus kuulostaisi luonnottomalta, koska olemme tottuneet siihen, että kaikki tapahtuu jossain tilassa (ulkonakin on tila!).
Loppumiksauksessa lisätäänkin monasti kaikua luomaan tilailluusiota.
Kaikua voi käyttää myös hyväksi tilanteessa, jossa ääni loppuu hieman liian aikaisin. Kaiuttamalla sitä voidaan hieman pidentää.

Muinaisina aikoina käytettiin kaiku"laitteena", isoa tyhjää ja mieluiten kivistä tilaa (esim. kirkko), johon ääni soitettiin kaiuttimesta ja sitten äänitettiin uudelleen. Yleisradiolla oli pitkään käytössä kaiuntahuone, jossa kookkaassa betoniseinäisessä huoneessa riippui katosta kuperia pleksiheijastimia. Niillä saatiin aikaan erittäin suuri heijastuvuus, eli sinne tuotu ääni hajoitettiin mahdollisimman moneen suuntaan ennen sen äänittämistä.
Muita varhaisia kaikulaitteita olivat jousi- ja levykaiku. Jousikaiussa vietiin äänivärähtely pitkän jousen toiseen päähän ja äänitettiin se toisesta päästä. Tuloksena on metallinen sointiväri. Pehmeämpää kaikua saatiin levykaiusta, jossa ääni tuotiin kotelossa roikkuvan ohuen metallilevyn yhteen nurkkaan ja äänitettiin se sitten vastakkaisesta nurkasta.

Nykyään käytetään useita erilaisia ohjelmistopohjaisia kaikuliitännäisiä (efektiplugareita). Niissä mallinnetaan tilaa fysikaalisen tiedon perusteella (huoneen koko, tilavuus, muoto, ensiheijasteet jne.). Viimeisin kehitys on käyttä IR-kaikuja (Impulse Response), jossa halutun tilan kaiku on äänitetty ja IR-kaiukuefekti osaa lisätä tuon kaiun haluttuun ääneen. Mm. Applen LogicPro:ssa on Space Designer kaikuefekti, jossa on erilaisien ja -kokoisien tilojen kaikuja.
IR-kaiku tuottaa luonnollisimman tilatunnelman, mikäli sellaista halutaan. IR-kaikutiedostoja löytyy runsaasti verkossa.

Esimerkkejä. IR-kaiun käytöstä:
- Liisa ihmemaassa ollan teekannun sisällä, koska dialogi on ajettu teekannun sisälle
- Taj Mahal mausoleumiin on hankala päästä, joten käytetään sieltä kaapattua kaikua (tosi hieno)
- elokuvassa korjataan häiriöitä sisältäviä dialogitallennuksia kaappaamalla alkuperäisen paikan ääni ja ajamalla kuiva play-back dialogi sen läpi
- Sibelius-Akatemia voisi aloittaa projektin, jossa tallennetaan suomalaisien puukirkkojen akustiikkaa, jotta niitä voitaisiin käyttää tulevaisuudessa osana suomalaista kulttuurihistoriaa
- jos halutaan poistaa kaiku (joka on normaalisti erittäin hankala prosessi), niin äänitetään alkuperäisen äänitystilanteen kaiku ja lisätään se vastakkaisvaiheisena alkuperäiseen äänitykseen

Ohessa muutamia kaikuja... (tulossa)

Delayn tarkoituksena on toistaa äänitapahtumaa. Se kuulostaa siltä, kuin samaa ääntä toistettaisiin uudestaan alati vaimentuen.
Delay-efektin etuja on, että se voidaan laittaa toistamaan ääni halutussa tempossa, jota tempoa voi tietysti muuttaa.

Lisää Wikipediassa

Nimensä mukaisesti arpeggiaattori murtaa paikallaan pysyvää sointua halutulla tavalla. Tämä efekti toimii vain MIDI-tiedolle, eli nuotit on soitettu MIDI-raitana.
Arpeggioefektejä voi olla alhaalta ylös, ylhäältä alas, soittojärjestyksen toistaminen tai satunnainen säveltoisto.

Lisää Wikpediassa

Minun "MiniMal" kappaleeni alussa on käytetty kaikenlaisia arpeggiattoreita.